Voiko yritys menestyä ilman toimitusjohtajaa?
Sain tällä viikolla yhteydenoton erään yrityksen osakkaalta, joka oli huolissaan rahantekokoneensa huolenpidosta. Hänellä oli osuus eräästä ”kalastusaluksesta”. Vaikka markkinoilla myrskyää tällä hetkellä rajusti, eivät omistajat halunneet alukselle kipparia. Sellaiseen ei kuulemma ole tarvetta. Sattumaa tai ei, mutta tämän viikon maanantaina Kauppalehden (14.9.2015) kansi näytti tältä.
Artikkelin paras osuus kuului näin:
Ulkomaalaisten omistajien suomalaiset tytäryhtiöt ovat kannattavuudessaan aivan eri tasolla verrattuna muiden omistajaryhmien hallussa oleviin yrityksiin.
En tiedä Suomen markkinoilta yhtäkään ulkomaalaisten omistajien tytäryhtiötä, jossa ei olisi kipparia. Sen taas tiedän, että ne ovat usein hyvin johdettuja ja menestyksen nälkäisiä. Sitä käsittelin tässä blogauksessa.
Omistaja, hallitus ja toimitusjohtaja
Vapaana ajelehtivan kalastusaluksen tiedot:
- Kyydissä noin kymmenen työntekijää
- Rahasta ei voida, eikä saa puhua hallituksessa
- Sanaa ”vastuuhenkilö” inhotaan
- Tulos miinuksella viimeiset kolme vuotta, sitä ennen reilu prosentti voittoa (inflaatio noin 3–4 prosenttia)
Huokaus.
Pohdin, kuinka paljon kyseisen yrityksen omistajat haluavat epäonnistua. Miksi he ovat lähteneet mukaan liike-elämään melko alkeellisilla tiedoilla yrityksen omistamisesta, pyörittämisestä ja johtamista. En ole kuullut vielä yrityksestä, joka olisi menestynyt ilman kipparia. Yksi Suomen parhaista toimitusjohtajista on Supercellin Ilkka Paananen. Hänen tavoitteensa on olla ”Suomen vähiten vaikutusvaltaisin toimitusjohtaja”. Hän on toimitusjohtajana menestyvässä yrityksessä, ja tietääkseni kaikissa organisaatioissa, joista hän on jotenkin mukana tai vastuussa, on myös kippari puikoissa. Sattumaako?
Jokaisella yrittäjällä on oikeus tehdä rahoillaan IHAN mitä haluaa. Sitä oikeutta puolusti aikoinaan mentorini ja samaa oikeutta puolustan minäkin. Ehkä ”ypäjäläisessä” firmassa oli keksitty jotain vielä nohevampaa. Minulle toiminta kertoo aika paljon. Tämän kaltainen vastuunkanto osoittaa mielestäni melkoista pelkuruutta yrityksen omistajilta, koska pelkuri ei halua, eikä ota vastuuta. Johtamisessa kun on kyse vastuusta. Kun on lähtenyt liike-elämään, suhde rahaan tulisi olla kunnossa. Kun hallituksessa ei saa puhua rahasta, ollaan mielestäni aika vaarallisilla vesillä. Onneksi markkinatalous hoitaa usein tehtävänsä näissä tapauksissa. On hyvä muistaa, millaisen vastuun kyseinen päätös tuo mukanaan. Jos yrityksellä ei ole toimitusjohtajaa, ja yritys tekee kirjanpitorikoksen, istuu oikeuden lauteilla koko revohka: hallituksen puheenjohtaja yhdessä hallituksen kanssa. Voin vain kuvitella sitä syyttelyn määrää, mikä tuossa tilanteessa syntyy.
Yrityksen ongelmat ovat johtamisongelmia
Kaikki yrityksen ongelmat ovat lopulta johtamisongelmia. Jos omistaja istuu hallituksessa ja vetää vain kerran vuodessa sen pakollisen hallituksen kokouksen, on myös tulos sen mukainen. Usein tulos on nollan alapuolella tai nippa nappa inflaation (noin 3–4 %) tasolla. Toisin sanoen omistaja maksaa yrityksensä pyörittämisestä. Kovin on kallis harrastus.
Toisenlaisesta tekemisestä kertoo esimerkiksi hissiyhtiö KONE Oyj. Sen hallitus kokoontuu vuosittain vähintään kuusi kertaa ja sen kipparina toimii muun muuassa Suomen parhaaksi hallituksen puheenjohtajaksi äänestetty omistaja Antti Herlin. Ammattijohtaja. Tulos on myös sen mukainen.
Toistelen usein valmennuksissa lausetta: ”Jokainen omassa roolissaan”. Omistajilla ja hallituksella on oma roolinsa, toimitusjohtajalla omansa. Tietyt asiat johtamiseen liittyen ovat universaaleja, eivätkä ne ole satojen vuosien aikana muuttuneet mihinkään. Laiska omistaja saa laiskan firman laihan tuloksen, jämäkkä ja osaava omistaja paljon paksumman. En usko koskaan törmääväni menestyvään yritykseen jossa ei ole toimitusjohtajaa.
Yritys on aina omistajiensa näköinen. Halusit tai et. Miltä sinun yrityksesi näyttää?
Ps. Osakas oli tyytyväinen apuuni. Kuollut hevonen on kuollut hevonen.