Mitä Markkinointiviestinnän viikolta jäi käteen? Osa 2
Päivä kaksi käynnistyi vauhdikkaasti: nukuin pommiin. Raportti ensimmäisestä päivästä täällä.
Kiitos markkinointiväen pyöräilyinnon, sain Focuksen kuitenkin parkkiin suoraan Wanhan Sataman kylkeen ja minuutti ennen ensimmäistä puheenvuoroa istuin jo napakasti penkissä. Kävin katsomassa päivän aikana neljä settiä.
Mikko Kuitunen – Markkinointi johtamisen ja organisaatiokulttuurin rakentamisen välineenä
Ensimmäisenä oli ehkä päivän mielenkiintoisin veto, kun lauteille päästettiin Vincit Oy:n toimitusjohtaja Mikko Kuitunen. Persoonallinen esitys sai heti mukaansa. Jos pääsette kuuntelemaan Mikkoa jossain, suosittelen vahvasti pysähtymään ja kuuntelemaan. Vincitin markkinointibudjetti on promille sen liikevaihdosta. Siitäkin suuri on mennyt karkkitempaukseen, kun monta tonnia tulisia turkinpippureita ilmestyi kuin tyhjästä toimiston eteen. Niin tulisia, että niitä ei kuulemma kukaan ole pystynyt syömään. Joku oli saanut Vincitillä idean. Noh, rapatessa roiskuu.
”Jos kukaan ei suutu, mikään ei muutu.”
Tuohon voisi ehkä tiivistää koko Vincitin idean viestinnässä ja markkinoinnissa. Jos viesti miellyttää kaikkia, silloin se ei ole hyvä viesti. Olen täysin samaa mieltä. Kädenlämpöistä informaatiota tulee vastaan ihan riittävästi muutenkin. Jopa Vincitin sisällä joku on pahoittanut mielensä tempauksista, mutta koska juttu on firman arvojen mukainen, niin sillä on menty ja mennään jatkossakin.
Kuitunen puhui myös siitä, miten persoonallinen markkinointi on tuonut mukanaan hyviä asiakkaita, mielenkiintoisia juttuja ja ennen kaikkea hyviä työnhakijoita. Siitä markkinoinnissa on pitkälti kyse; rakennetaan mielenkiintoisia tarinoita.
Pääsin esityksen lopuksi kuulustelemaan kippari Kuitusta. Tiedustelin miten Vincit laatii tiedotteensa. Niihin kun tuntuu törmäävän joka käänteessä. Prosessi menee jotenkin näin; Koko toimisto on sopivasti niissä mukana, Mikko ja Pasi lähettää ne viestintätoimistolle, joka laittaa tiedotteet stilisoituna jakoon. Uskon itse tehokkaaseen viestintään, ja suosittelen aina viestintätoimistojen käyttämistä. Siksi kysymys aiheesta ja kiitos kipparille vastauksesta.
Toivotan koko Vincitin porukoille ja kipparille kauhakuormallisen menetystä.
Joku esitti – jostain jotain
Päivän toinen veto oli niin tylsä, että en kirjoita siitä sanaakaan. Harhalaukaus. Kun 20 minuutin setistä 5 minuuttia käytetään jonnin joutavaan esittelyyn firman päläpälätiedoilla, minä laitan Moleskinin ja korvat kiinni. Vertailun vuoksi: ihmisen dna esiteltiin aikoinaan viidessä minuutissa. Yritys pitää osata esitellä 30 sekunnissa. Minulta voi tilata valmennuksen. Onneksi sain sopivasti asiakkaalta tekstarin, ja vedin valmentajan hatun päähän vähäksi aikaa.
Sami Tikkanen – Marketing at the speed of culture, TBWA\Helsinki
Päivän kolmas veto oli mainostoimistoa parhaimmillaan. Kerrankin 20 minuutin setti, jossa oli vauhtia! Loistava esitys joka eteni johdonmukaisesti alusta loppuun. Pointtina oli se, että tänä päivänä asiakkaat odottavat brändeiltä yhä nopeampaa reagointia. On Twitteriä, Facebookia, Snapchattiä ja niin edelleen. Asiakkaista on tullut hysteerisiä oravia. Tämä taas vaatii brändiltä ja (mainos)toimistoilta nopeampaa reagointia.
Hyvä tiivistys muutoksesta oli eräässä Samin diassa.
2005 10 päivää*
2010 10 minuuttia*
2015 10 sekunttiä*
* aika joka asiakkaista on kohtuullista odottaa kunnes asia on hoidettu
En osta ajatusta. Minusta kaikki tuollaiset nopeat liikkeet ovat ihan kivoja juttuja, mutten muista yhtäkään pikakampanjaa, jolla olisi tehty merkittävästi liikevaihtoa. Kiva ja myyvä kampanja ovat kokemukseni mukaan harvoin sama kampanja.
Hyvä idea setissä oli se, että markkinointibudjettiin olisi hyvä varata hiukan löysää (mainos)rahaa tilanteisiin, jotka tulevat yllättäen. Tämä kuulosti hyvältä vinkiltä. Koska kukaan ei kuitenkaan tiedä mitä 2016 elokuussa tapahtuu. Toisaalta, Jim Collinsin mukaan 97 prosenttia ad hoc päätöksistä johtaa huonoon (=lue kalliiseen) lopputulokseen. Faktan voi kurkata Tietoisesti paras -kirjasta. Laitan ehdotuksen korvan taakse, mutta en suosittele sitä vielä asiakkailleni jotka ovat lähinnä PK-yritysten toimareita. Isot mainostajat piirtää eri liidulla. Jään tarkkailemaan kehitystä, en halua olla hysteerinen orava.
Effie-shortlistan julkistus, Kultasulka, Paras yritysblogi -palkitsemiset
Viimeisenä vuorossa oli mm. parhaan yritysblogin palkitseminen. Peukutin Grapevinen blogin puolesta, jolle ei kuitenkaan napsahtanut tällä kertaa ykkösijaa. Voiton vei Kotipizzan yritysblogi. Blogi on muuten harvinaista herkkua: Suomalaisen pörssiyhtiön kippari rustailee itse blogauksia. Idea sai kuulemma alkunsa suoraan kipparin tuumailusta. Tälle peukku täältä suunnalta.
Haluan mainita myös palkitun Pillillä vai Pasuunalla kirjan, jonka takana ovat Katleena Kortesuo, Liisa-Maria Patjas ja Leea Seppänen. Kirja on kirjoitettu PK-yritysten markkinoinnista vastaaville henkilöille, joilla on erittäin rajalliset resurssit. Näitä yrityksiä Suomesta löytyy noin 300 000. Laitoin kirjan lukulistalle.
Sellainen setti tänä vuonna. Minusta kaikkien markkinointipäälliköiden pitäisi osallistua näille päiville. Paljon asiaa, uusia tuulia ja mielenkiintoisia kohtaamisia. Toivottavasti tapahtuma itsessään kehittyy yhä paremmaksi ja paremmaksi. Voisiko kattaus olla kolme päiväinen; jakaa sitä selkeämmin eri porukoille ja jakaa päivät sen kautta. Lähdetään siitä, että 98 prosenttia firmoista on todella todella pieniä ja budjetit sen mukaisia. Idean saa varastaa.
Ensi viikolla onkin vuorossa koko vuoden kohokohta: Nordic Business Forum – Impact. Lasken tunteja..
Nähdään Markkinointiviestinnän viikolla ensi vuonna!